Kuva kirjasta tehdystä elokuvasta, jossa pääroolissa nähdään Dev Patel
” Olin käsittänyt jo kauan sitten, että haaveilla on valtaa vain ihmisen omaan mieleen, mutta rahalla voi saada valtaansa muiden ihmisten mielen. ”
-Ram Mohammed Thomas, Slummien miljonääri
Luettuani teoksen mietin kuinka ihmiset osaavat olla itsekkäitä, julmia ja välinpitämättömiä. Miten ihmiset voivat sulkea silmänsä niiltä jotka tarvitsevat apua? Mikseivät ihmiset ajattele, että he voisivat myös olla samanlaisessa tilanteessa. Miltä silloin tuntuisi, kun kukaan ei pysähtyisi auttamaan?
Kirja kertoi paljon Ramin lapsuusajoista, mikä pisti ajattelemaan lapsia ympäri maailmaa. Lukiessa lapsien kohtaloista, ajattelin kuinka etuoikeutettu olen jo koulutuksen ansiosta. Koulutus on todellakin iso asia, joka pitäisi olla kaikkien saatavilla. Toinen mihin kiinnitin huomiota oli lasten lapsuusajat. Kirjassa olevilla lapsilla sitä ei ollut. He joutuivat tekemään aikuisten töitä jo pienestä pitäen. Kyseiset lapset eivät koskaan saaneet olla lapsia ja se on mielestäni erittäin väärin.
Vaikka Ramin elämä oli hyvin raskasta, pienestä pitäen hän jaksoi silti toivoa ja arvostaa elämää. Siinä on oppimista. Joka päivä pitäisi muistaa nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä on, vaikka onni ei juuri sinä päivänä olisikaan omalla puolella.
Kuten olen todennut, Intiassa ihmisten varallisuus jakautuu suuresti. Tämä ero näkyy oikeastaan kaikessa ihmisten ajattelua ja arvoja myöten. Kirjan tapahtumat kulkevat köyhemmän väestön kautta, joten ajattelin pohtia heidän arvomaailmaansa. Mitä he tavoittelevat? Mitä he arvostavat? Mihin he pyrkivät?
Lukiessa Ramin seikkailuja suurimmaksi tavoitteeksi nousee elossa pysyminen. Jokaisen päivän tavoite on löytää jostain edes yksi ateria ja suojaa yöksi. Hyvällä tuurilla työpaikka tarjoaa asumisen tai palkkaa saa sen verran, että aterian ja yöpymispaikan saa ostettua. Elämän tavoite on sitten jokaisella oma. Joku haaveilee Bollywood tähteydestä, kun toinen haaveilee perheestä ja onnellisesta elämästä.
Kun ihmisellä ei ole paljoa rahaa, materiaalin arvostus on toissijaista perheen ja ystävien rinnalla. Heidän takiaan kirjassa ollaan valmiita heittämään pienikin omaisuus pois sekä riskeeraamaan jopa oma henki.
Jokaisella köyhemmällä ihmisellä on luultavasti pyrkimys parempaan elämään. Pyrkimys koulutukseen ja sitä kautta hyvään työhön. Pyrkimys pois slummeista turvallisemmille asuinpaikoille sekä toivo antaa hyvä elämä tulevillekin sukupolville.
On muistettava, että Slummien miljonäärissä eletään Intiassa. Intian väkiluku on niin suuri, että väestö jakautuu tahtomattaankin yhteiskuntaluokkiin. Intiasta löytyy paljon köyhyyttä mutta myös hyvin rikasta sekä keskiluokkaista väestöä. Kirjassa tämä jaottelu oli paljon näkyvissä. Köyhät ihmiset työskentelivät rikkaille, kun rikkaat ihmiset keskittyivät lähinnä vain omiin haaveisiinsa, piittaamatta muista.
Teoksessa viranomaiset olivat paljon esillä. Kirjassa painotettiin monta kertaa, että viranomaisiin ei voi luottaa. Kirja oli kirjoitettu köyhän pojan näkökulmasta, joten tästä voimme päätellä viranomaisten ajavan juurikin rikkaiden puolia, kuuntelematta köyhiä.
Intian monikulttuurisuuden ansiosta naisten ja miesten välillä ei lukiessa huomaa suuria eroja. Tottakai tämäkin riippui siitä mihin yhteiskuntaluokkaan kuului. Oli naisia jotka olivat menestyneitä, mutta myös naisia jotka olivat miestensä omaisuutta ja kauppatavaraa. Yhteiskuntaluokasta toiseen miehen rooli ei juurikaan muuttunut.
Ihmisten väliset suhteet olivat varallisuudesta kiinni. Mitä enemmän rahaa sen enemmän valtaa. Mitä vähemmän rahaa sen vaikeampi oli elää. Varallisuus ei kuitenkaan mitannut sydämen puhtautta.
Slummien miljonäärin tapahtumat pyörivät ympäri Intiaa, slummeista suurkaupunkeihin. Teos tutustuttaa lukijan Intian tunnetuimpiin kaupunkeihin kuten Mumbaihin ja Delhiin. Myös Agrassa, Taj Mahalin ääressä vietetään tovi. Kirja ei vain näytä turisteille suunnattua pehmeää puolta kaupungeista, vaan se kuvaa myös pölyisiä ja likaisia sivukatuja, sekä niissä olevaa elämää.
Teoksen miljöö kuvailee todellista Intiaa. Suurien kaupunkien ja niiden rajamailla olevien slummien välissä kohoaa
näkymätön seinä. Sen läpi slummien asukkaat kulkevat vain saadakseen työtä. Muuten näillä ihmisillä ei oikeastaan ole mitään asiaa kaupunkeihin, sillä heidät on määrätty asumaan heille tarkoitetuilla alueilla.
Turisteille näytetään siistityt puolet kaupungeista. Turistialueista pidetään hyvää huolta, mutta muut alueet saattavat olla ahtaita ja ränsistyneitä.
Tämän erottelun lukija huomaa jokaisessa suuressa kaupungissa, missä kirjan aikana vieraillaan. Ihmisten lukumäärä on niin suuri, että varallisuus jakautuu selkeästi, mikä näkyy esimerkiksi elinolosuhteissa.
”Rakennus kimaltaa auringossa turkoosinsinistä taivasta vasten kuin norsunluunvaalea kuu. Sen kauneus valtaa mieleni kokonaan.” -Ram Mohammed Thomas Taj Mahalilla
Slummien miljonääri on kuin palapeli. Se muodostuu palasista, joita lukija kerää lukiessaan. Lopussa lukija huomaa seikkailun täyteisen kokonaisuuden. Teoksen tapahtumat pyörivät hyvin vaatimattoman mutta rohkean pojan elämän ympärillä.
Kirjan alussa päähenkilö Ram Mohammed Thomas on pahoinpideltävänä viranomaisilla, koska hän on voittanut ”Kuka voittaa Miljardin” nimisen tietokilpailun. Tuotantoyhtiöllä ei ole varaa maksaa pääpalkintoa, joten ainut keino on todeta Ram huijaajaksi. Paikalle saapuu nuori nainen, joka esittäytyy Ramin asianajajaksi. Miten kouluttautumaton poika osasi vastata oikein 12 kysymykseen? Jokainen kysymys käydään yksityiskohtaisesti läpi, ja kuullaan uskomattomia tarinoita Ramin elämästä Intiassa.
Jokaisen kysymyksen taustalla on tarinoita erilaisista ihmisistä, Ramin ystävistä ja vihamiehistä. Keskeisimpiin tarinoihin kuuluu ensitapaaminen Ramin parhaan ystävän Salimin kanssa. Seikkailujen aikana pojista muodustuu veljiä, jotka kokevat niin ylä- kuin alamäkiä.
Teoksen päätahtuma löytyy aivan kirjan lopusta, kun selviää miksi Ram edes päätti osallistua tietokilpailuun. Aina suuressa köyhyydessä elänyt nuorukainen ei tavoitellut rahaa tai mainetta. Tämä nuorukainen halusi antaa oikeutta rakkaansa ja ystävänsä puolesta.
Mitä sinä näet kirjan kannessa? Iloiset silmät vai elämän runnoneet kasvot?
Olen lukenut, oikeastaan ahminut viimeisen viikon aikana Vikas Swarupin kirjoittaman teoksen Slummien Miljonääri. Kirja on ilmestynyt englanninkielisenä vuonna 2005 nimellä Q and A. Samana vuonna on ilmestynyt myös ensimmäinen suomenkielinen painos nimellä Tyhjentävä vastaus, eli, Kuka voittaa miljardin? Kirjasta on tehty suosittu elokuva vuonna 2008, joka sai useita Oscar palkintoja. Teoksen kustantaja on WSOY.
Henkilökohtaisesti kyseinen teos upposi minuun täysin. Kirjan luettuani en löytänyt siitä kohdan kohtaa, josta en olisi pitänyt. Swarup on hienosti saanut lukijan käsinkosketeltavan todelliseen maailmaan. Ehdottomasti juuri teoksen realistisuuden takia se oli niin mielenkiintoista luettavaa!
Kirjan kaunistelematon kuvaus teki minuun suuren vaikutuksen. Kuvauksen ansiosta kirjan tapahtumat heräävät eloon, sillä paikoittain se on hyvin kaunista mutta toisinaan myös raskasta. Juuri kaunistelemattoman tekstin takia se on niin ainutkertaista luettavaa.
Tiivistettynä kirjan deskriptiivisyys ja realistisuus olivat ne piirteet, joista eniten pidin. Yhdessä ne loivat niin todentuntuisen maailman, että oli vaikeaa olla pohtimatta oikeaa elämää Intiassa. Kirjan luettua jäin pohtimaan, olisinko itse valmis uhraamaan koko elämäni toisen vuoksi tai olisinko valmis uskomaan elämäni pelkän onnen varaan?
