Maailmaa uusin silmin
Luettuani teoksen mietin kuinka ihmiset osaavat olla itsekkäitä, julmia ja välinpitämättömiä. Miten ihmiset voivat sulkea silmänsä niiltä jotka tarvitsevat apua? Mikseivät ihmiset ajattele, että he voisivat myös olla samanlaisessa tilanteessa. Miltä silloin tuntuisi, kun kukaan ei pysähtyisi auttamaan?
Kirja kertoi paljon Ramin lapsuusajoista, mikä pisti ajattelemaan lapsia ympäri maailmaa. Lukiessa lapsien kohtaloista, ajattelin kuinka etuoikeutettu olen jo koulutuksen ansiosta. Koulutus on todellakin iso asia, joka pitäisi olla kaikkien saatavilla. Toinen mihin kiinnitin huomiota oli lasten lapsuusajat. Kirjassa olevilla lapsilla sitä ei ollut. He joutuivat tekemään aikuisten töitä jo pienestä pitäen. Kyseiset lapset eivät koskaan saaneet olla lapsia ja se on mielestäni erittäin väärin.
Vaikka Ramin elämä oli hyvin raskasta, pienestä pitäen hän jaksoi silti toivoa ja arvostaa elämää. Siinä on oppimista. Joka päivä pitäisi muistaa nauttia ja olla kiitollinen siitä mitä on, vaikka onni ei juuri sinä päivänä olisikaan omalla puolella.
